Vähänkö oli pelottavaa. Ajeltiin Akin kans kohti Sodankylää. Yhtäkkiä horisontti meni ihan kirkkaaksi. Aivan niinku salama ois iskeny, mutta oli vaan paljon kirkkaampi ja se ulottu koko horisontin leveydelle. Ihmeteltiin kauan, että mikäs hemmetti toi oli! Kyseltiin toisiltamme, että näkikö molemmat varmasti sen. Ettei silmissä ollu vikaa :D Mie ehin jo aatella, että sitte ku päässään Sodikseen, niin sielä ei oo enää mitään.. Ei taloja, puita eikä ihmisiä.

Tuli jotenki epätodellinen ja sähkönen olo. Spoooooky.

Aki nukkuu. Son ihan tylsä, ku se nukkuu koko ajan. Mahottoman sulonen kylläki. Minen muuten kirjottele hirveesti mein ilonhetkistä. Koska niitä mie osaan purkaa muillekki, mutta surun hetket tulee yleensä ulos vaan kirjottamalla. Varmaan nää mein riiat sun muut johtuu siittä, ettei olla paljoa yhessä. Nytki on ollu kiva viikonloppu, vaikka ei perjantaina siltä vaikuttanu. Kiva puuhastella kahestaan. Eilenki käytiin shoppailemassa pikkusiskon kera :) Ei me koskaan kotona käytäis shoppailemassa lauantaina. Tulee vaan oltua kotona, neljän seinän sisällä.

Taidampas osallistua nytte koirakuvat kisaan. Täälä porukoitten koneella on niin hirveesti Leikasta kuvia, jotka oon siis itte ottanu. En oo jaksanu siirtää vielä niitä Akin koneelle. Enkä muistanu ottaa muistitikkuakaan mukaan, vaikka piti. Hmh.