Oispa ollu kamera mukana koulussa! Lähin koulusta kottiin kävelemään. Pääsin koululta about 300m päähän, ku metiköstä hyppäs poro jalkakäytävälle. Se löntysti minua päin, kunnes huomas mut. Jäi korvat höröllä kattelemaan, otti askeleen mua päin, pyörähti ympäri, nosti töpöhäntänsä ylös ja läks juoksemaan poispäin sitä hassunnäköstä porojuoksua. Se pysähty vähän matkan päähän, kattoa minua, nosti töpöhäntänsä ja juoks metikkoon takasin. Soli aika pienikokonen poro, oiskohan ollu parivuotias, allekki. Söpö, aww.

Sitten toinen ylläri odotti kotona. Laitoin ulkovaatteet naulakkoon ja repun heitin lattialle. Menin aukaseen rullaverhoja, ku Aki ne jättää aina auki. Valoa kansalle. Satuin kattomaan keittiöön ja sain melkeen sydärin! Sydän pomppas kurkkuun asti: Miks meijän keittiö on nuin siistin näkönen? Kuka on varastanu meijän likaset astiat ja pizzalaatikot?!? Tuo siis tuli heti ekana mieleen :D Ei tullu mieleenkään se, että Aki ois voinu tiskata ja viiä pizzalaatikoita ulos roskiin. Oli kyllä ylläri! :) Piti vielä Akille soittaa, että onko se tullu kipeeksi ja eihän sille oo tullu ikäkriisiä ku täytti eilen 21v.

Hähää. Halutti ihan sikana karkkia koulussa, mutta empäs käyny ostamassa, vaikka tossa koulumatkan varrella onki kauppa. Sain koottua itteni. Nyt juon vettä, joka tosin haisee ihan p******e.. Jos tulee vielä makeanhimo, niin popsin yhen omenan suuhuni. Eilen piti popsia kaks omenaa. Kärsimystä! Miten mie onnistuin viime keväänä laihuttaan? Pidin ruokapäiväkirjaa ja laskin kaloreita. Niin, ja pyöräilin joka päivä. Uh, ku tänäänki tuntu käveleminen niin raskaalta. Vois syyttää farkkuja, ku non tiukat eikä jousta yhtään :D

Käytänköhän mie liikaa hymiöitä?