Viikko menny tälleen. Mie oon ollu töissä 11-17. Aki ollu töissä 14-24.00. Eli oon lähteny töihin ennen ku Aki on heränny. Ja Aki on tullu töistä, ja moon ollu jo nukkumassa. Siis eipä olla juuri nähty. Nyt on sitte perjantai ja Akilla oli vapaapäivä. Mie olin töissä ja Aki meni porukoittensa luo. Tuli pariksi tunniksi kotiin ja lähti just kylille kruisaileen. Siis ajeleen pillurallia eli bilistä eli hurua. Ei vois tylsempää tekemistä olla!

Mie jouvun aina aneleen, että jäis ees yheksi illaksi mun kans. Mutta paskat! Siitä on vaan niin perkeleen mukavaa ajella rakkaalla toyotallaan ja kuskailla teinikavereitaan. Sen kaikki kaverit on sitä ainaki sen kaks vuotta nuorempia. Heti ku entisistä kavereista tulee yli-ikäsiä (= ku ne aikuistuu), niin Aki vaihtaa nuorempiin. Ja se ku valittaa aina, että mulla on tylsä elämä. No, onhan tää tylsää, kotona istuminen. Mutta ei oikeesti kiinnosta istua auton kyytissä kuutta tuntia. Ei sitte pätkän vertaa kiinnosta. Soli hyvä, ku Akin kaverin tyttökaveri ihmetteli, että miten mie päästän tuon aina kylille. Emmie päästäkkään, se vaan lähtee. Ei vissiin kiinnosta olla mun kans.

Tuola on muuten varmaan yli viikon tiskit tiskialtaassa. En tiskaa. EN! Vaikka homehtuis tonne, nii en tiskaa! Son herran tiskivuoro. Moon antanu jo niin monta kertaa periksi tuolle. Nyt en anna. Ja ihan sama vaikka vaan tiskaamisesta kyse. Minen taho mitään mammanpoikaa hoijettavaksi. Ärsyttää ku tuolle on mamma tehny aina kaikki: Laittanu leivät, ruuat, tiskannu, siivonnu, kuorinu jopa potut. Minen ala sen varaäitiksi. Minen jaksa töitten jälkeen alkaa heti tekeen ruokaa, siivoomaan ja tiskaamaan ku herra on ollu ite kotona koko päivän, tai jos sillon alkanu vasta kahelta työt. Ihan hyvin ehtis tiskaamaan. Mutta ku herra ei tykkää yhtään tiskaamisesta. Ja miekö tykkään? Kaiken lisäks mie jouvun töissäki siivoomaan ihan tarpeeksi. Ois kiva ku tuo pitäs meijän kodista huolta. Se pitää vaan autostaan huolta, ruma auto onki.

Hygienia. Se pesee hampaat kaks kertaa viikossa. Jos sitäkään. Ja valittaa, etten koskaan suutele sen kans. Miksiköhän? Se haisee aina töitten jälkeen paskalle. Käy kerran viikossa suihkussa. Mukamas kuiva iho. Juujuu. Se syö ku sika, piereskelee samalla. Jättää roskat aina pöyvälle, eikä varmasti siivoa jälkiään. Ei IKINÄ!

Sitte se valittaa, ku mie valitan aina.

Mie oon joskus pettyny tohon niiiiiin paljon. Se ei oo yhtään kohtelias. Mun pitää kantaa ruokakoria kaupassa. Mun pitää kantaa kassit kotiin sisälle. Se ei koskaan yritä miellyttää minua. Ois ihanaa tulla joskus työpäivän jälkeen kotiin, ku tuoksuu puhtaalle ja ruoka on tulemassa. Toiveajattelua.

Minen ees tiiä tahonko olla tuon kans. Joskus vaan tylsistyttää niin perkeleesti. Haluunko mie asuu ton kans? Jos uskaltaisin, niin ehkä jättäisin. En tiiä. Mutta ku pelottaa, että jouvun sitte elään koko elämäni yksin. En mie ketään saa.

Avautuminen. Tai vuodatus pikemminki.