Tulipas taas vuosisadan riita.

Olin Akin kyytillä (joo, taas se on kylillä kavereittensa kans!). Aattelin, että jos vaikka nytte kerranki ois kivaa istua pelkääjänpaikalla. Mutta paskat. Tylsistyin viiessä minuutissa. Se aina ihmettelee ku tylsistyn ja oon myrtsinä, enkä haluu jutella ollenkaan. Miten hemmetissä sitä juttelee, ku taustalla soi bassot sun muut ja känniläiset örveltää samalla?

Aki sitte heitti mut kotiin. Se kävi mun kans sisällä. Alko valittaan, ku mie oon aina tämmönen. Ku mulle ei oo mikään koskaan hyvin, ja ku mie valitan aina. Sitte se sano, ettei se jaksa enää. Että erotaan. Että mun pitää pakata kamat ja lähtee. Ja mihin mie lähtisin? Koulu alkaa maanantaina. Ei mulla asu yhtään kaveria tällä paikkakunnalla. Sisko asuu, mutten sen luo viitti mennä. Roskapönttöönkö aatteli mut ajaa?

Itkut tuli itkettyä. Halittiin, juteltiin asiat kuntoon. Kaikki on nyt ihan OK, kai. Son kylillä ajelemassa. Kavereittensa kans. Inhottavaa, ku sen pitää aina valita mun ja sen kavereitten väliltä. Aina se valittee kaverinsa. Ihan niinku mua ei ois olemassa. Ihan niinku sei haluis ees olla mun kans. Sitte se sanoo, ettei sillä huvita olla mun kans ku oon aina tämmönen. Valittaja. Kyllä mie tiiän, että valitan. Valitan siittä, ku sei tee mitään. Sei auta mua kotitöissä pätkän vertaa. Aivan niinku sillä ei kiinnostais meijän yhteinen koti ollenkaan. Kyllä son uusia vempaimia tänne aina ostamassa, vaikka yleisilmeeltä tää muistuttaa pikemminki kaatopaikkaa. Eihän tänne viitti ees kavereita koskaan kuttua!

Vois tehä työvuorolistan kotitöistä. Mutta paskat sekään auta mitään, ei varmasti auta.

Känniläisten suusta tulee totuus. Mein kyytissä oli Akin kaveri ja sen tyttökaveri, erittäin humalassa oleva. Se sitte Akille saarnas, että son inhottava ihminen, ku on aina viikonloput pois kotoa, siis illat. Hurvittelemassa kavereittensa kans (ei tosin ryypiskelemässä, koska Aki ei juo). Että sei koskaan kysy multa lupaa siihen, eikä se arvosta mua. Aki vaan hekotteli vieressä. Ei ottanu asiaa kovinkaan vakavasti. Ja mie melkeen itkin vieressä. On se kumma ku puolitututki älyää ton. Aki ei vaan itte.

No, asiat on puhuttu halki. Huomena on siivouspäivä. Sitte se lupas olla mun kans enemmän. Se aina lupailee. Ens viikonloppuna asiat on varmasti ihan samallalailla ko ennenki.

Taijan laittaa nukkuun. Emmie jaksa oottaa Akia kotiin. Tulee sitte ku on tullakseen...